perjantai 9. tammikuuta 2015

Mutkia matkassa...

Uusi vuosi on alkanut ja aika kaivaa tämä blogi naftaliinista. Nyt naurattaa tuo edellisen postauksen Elämää taas otsikko...Juu, se elämä täällä jäi siihen yhteen päivitykseen. Viime vuonna en sitten saanutkaan blogia aukaistua kertaakaan.

Nyt olisi uusi aika alkamassa, itselläni, uutta ja outoa.
Blogi muuttuu korublogista erilaiseksi, mitä tuleman pitää, en tiedä vielä itsekään. Blogin nimi muuttui ja kuvaus myös. Osoite on vielä sama mutta muutan senkin myöhemmin.

Eli PS Design-paja yritykseni on historiaa. Yrityksen taru loppui joulukuuhun 31.12.2014.
6 vuotta yrittäjyyttä takana, korujen tekoa huomattavasti useampia vuosia.
Tuli stoppi.
Olen ollut sairaslomalla viime toukokuusta asti. Kaksi vuotta käteni ovat olleet kipeät ja olen pelännyt että mitä jos en enään pysty töitäni tekemään. Viime keväänä tuo pelko kävi toteen.
Kädet kipeytyivät niin että oli pakko myöntää että en enään pysty työskentelemään.

Pääsin lääkäriin ja sattui ihana lääkäri joka oikeasti kuunteli ja laittoi jatkotutkimuksiin.
Samalla todettiin myös masennuksen uusineen. Kyllä, iso ja pelottava sana, masennus.
Olen päättänyt olla avoin ja kertoa myös tuosta peikosta.
No masennuksesta voisin kirjoittaa toisen postauksen, muuten tämä venyy liian pitkäksi.

Pääsin Oyssiin reumapolille heinäkuussa. Ultralla löytyi tulehdus polvesta ja neljästä rystynivelestä. Tulehdusarvot ovat olleet koholla kohta 2 vuotta mutta nyt niihin vasta kiinnitettiin huomiota.
Päätettiin aloittaa metotreksaatti lääkitys entisten reumalääkkeiden lisäksi. Selkärankareumahan on ollut kaverina jo 13vuotta. Nyt tuli epäilys nivelreumasta lisäksi.
Kun lääkitystä oli jatkunut 3kk oli seuraava kontrolli. Lääkityksen todettiin auttaneen ja vähentäneen tulehdusta. Kipujakin jonkin verran.

Diagnoosi varmistui kun lääke alkoi tehota. :( Silloin tein päätöksen yrityksen kohtalosta.
Kivuton en ole vieläkään enkä varmaan koskaan tulekaan.
Mutta toivon että kivut saataisiin siedettävälle tasolle. Sitä ne eivät vielä ole. Helmikuussa seuraava kontrolli ja kokeillaan pistoksia seuraavaksi.
Ihan helppoa tämä lääkitys ei ole, tai lähinnä siihen tottuminen. Sivuoireista joskus myöhemmin lisää.

Sellaista kuuluu. :) Tulevaisuus on täysin auki. Sitä aletaan selvitellä seuraavaksi. Työkuntoinen en vielä ole ja mietityttää tulenko enää olemaankaan. Jos nätisti ihmetellään niin kuka uskaltaa ottaa töihin tälläisella sairaushistorialla...

Mutkia siis matkassa... Näiden kanssa opetellaan elämään ja sopeutumaan siihen mitä matka ja mutkat tuo eteen.

Terveisin Piita