Terapiaa...

 

Sielunmaisemaa, valoa sinisen ja usvan läpi. Valoa ja varjoa.

 Ei kysynyt lupaa, ei kolkuttanut.
Tuli vain.
Estelin kyllä, ei kieltoni tehonnut.
Ei minua kuunneltu, kunnioitettu tahtoani.
Löytyi apu joka tehosi, vuosia vaimensi muttei poistanut koskaan kokonaan.

Tuli uudestaan, ensin tunnustellen.
Silloin tällöin kolkutti. Pyrki sisään, jalka oven raossa.
Sisällä osaksi, ei kokonaan.
Kavalasti huiputti, luulin että lipesi pois.
Ei, keräsi voimiaan.
Työnsi oven auki.  
En pystynyt enää estämään. Yritin itseni väsyksiin.

Nyt tekee pesää, yrittää asumaan.
Katson voimattomana miten raivaa tilaa.
Rikkoo tullessaan ja ollessaan.
Kavalasti selvinnyt tähän asti.
Pitäisi pysäyttää, häätää kauemmas.

Vielä en osaa tai jaksa.
Jonain päivänä vielä jaksan, jonain päivänä.

Minun terapiaani, kirjoittaminen. 

Kirjoitan runoja, puran niihin turhautumista, kipua ja voimattomuutta.
Jotenkin tunteita on välillä tuuletettava. Aina ei jaksa olla positiivinen, kipujen keskellä ja väsyneenä positiivisuus on välillä perseestä!
:) Rumasti sanottu mutta totta, huonona päivänä ei jaksa ajatella että asiat vois olla vielä huonomminkin. :)
Minusta sekään ei kyllä oikein positiiviselta kuulosta. :)
 

Mikä siinä onkin että runot tuntuvat syntyvän helpommin tuskasta ja surusta kuin ilosta ja onnesta? 

Kyllä tottakai välillä runosuonta tykyttää myös onnesta, silloin tuntuu että onni ja ilo pitää pukea sanoiksi että se jää elämään ja siihen voi palata joskus. Silloin runon lukiessaan muistaa tunteen.

Toisaalta terapia runojakin on hyvä lukea pitkänkin ajan päästä. Toivottavasti silloin huomaa että tuosta tunteesta ja hetkestä on selvitty ja menty eteenpäin.
Joskus runosta tulee ns. voimateksti.
Tai joskus runoni ovat enemmän ajatelmia kuin runoja. Kuten tämän alla olevan kuvan kuvateksti. 

 Mustaa, rouheaa ja valkoista, hohtavaa, kaunista.

Yhdessä kaunis kokonaisuus, puhutteleva. 

Musta tarvitsee valkoista erottuakseen niin ettei hallitse.

Valkoinen mustan vierellä hohtaa kauniimmin.

Muistuttaa ettei saa hävitä taustaan, ei vetäytyä varjoihin.

Varjon  toinen puoli on valoonpäin. Varjoa ei ole ilman valoa.

Muistuttakoon tämä kuva myös itseäni että näin on. 

Monesti runoni ja ajatelmani (tai hajatelmani :) ) päättyvät kuitenkin toivoon, vaikka lohduttomalta teksti tuntuisikin.
En yritä teksteilläni miellyttää tai kirjoittaa jollekin mieliksi iloisempia runoja. Tekstini ovat monesti jonkinlaista terapiaa ja tunteiden tuuletusta.
Haluan että niistä välittyy tunne, aito sellainen, oli sitten suru tai ilo.
Ehkä naivistikin ajattelen että tekstistä voi olla lohtua joskus jollekulle joka käy samoja tunteita läpi. Toivon että ne koskettavat, edes jotenkin. :)

Miten sinä tuuletat tunteitasi? Tuoko joku asia iloa ja lohtua?
Kirjoittaminen on minun tapani tuulettaa. :) Lohtua ja iloa tuovat monetkin asiat ja niistä kirjoitan joskus myöhemmin. ;)
Tänään tälläista tuuletusta. 

Terveisin Piita (lempinimeni jonka pikkusiskoni antoi pienenä) :)

Katsetta menneeseen.

Edellisestä korupostauksesta on tosiaan pari vuotta aikaa.
Nyt valotan hieman mitä on tapahtunut blogihiljaisuuden aikana ja myös hieman yrittäjä taipaleeni matkaa.
Aluksi kuvia viimeisistä koruista. Pahoitteluni, laatu ei ole kovin hyvä.
Kännykällä otettuja kuvia, ehdin kuitenkin kuvata edes jotenkin ennenkuin korut lähti maailmalle.

 Valkoiset makeanvedenhelmet ja hopeaa. Keshihelmiä ja iso n.11x15mm makeanvedenhelminugetti.

Sydän setti, makeanvedenhelmiä, granaattia ja hopeaa.

      Kaipaus setti, ruusukvartsia, onyxia ja hopeaa.

    Makeanvedenhelmiä ja hopeaa.

Tässä ihan viimeinen työni yrittäjänä. Häälahja ystävälleni, korvakorut uuden vuoden morsiammelle. Nämä olivat ainoat korut tärkeänä päivänä ja olen kiitollinen että sain nämä tehdä. Näihin oli hyvä lopettaa.  Hopeaa ja isot makeanvedehelminugetit.


Edellinen korupostaus oli tosiaan " Elämää taas" Helmikuussa 2013...:)
Paljon tapahtui kahdessa vuodessa vaikka blogissa hiljaisuus olikin. PS Design-pajan facebook sivulla oli elämää ehkäpä enemmän. En ole vielä poistanut yrityksen sivua.
Messuja on kierretty useammat vuodessa ja koruja tehty tuona aikana monia kymmeniä.
Messuja jää ikävä, sekä ihmisiä joihin on tutustunut kuuden vuoden kiertämisen aikana.
Monesta on tullut myös hyviä ystäviä.
Voi olla että joillekin messuille lähden vielä Naavalaisen matkassa.
Kaveriksi ja messuavuksi. :)
Toukokuusta 2014 jäin sairaslomalle nivelkipujen vuoksi. Olin kuitenkin mukana jo sovituilla messuille. Oulun osaavat kädet, Kädentaitomessuilla Oulussa, Hantvärkkäreiden marrasmessuilla täällä Raahessa ja Tampereen Suomen kädentaidot messuilla.
Tampereella osallistuimme Naavalaisen kanssa myös Suomenkäsityöyrittäjien näyttelyyn. Kotimainen onkin kotimaista, oli näyttelyn nimi ja teema.
Messut olivat haikeat mutta mukavat.

Olen kiitollinen kaikesta mitä olen olen yrittäjä taipaleeni varrella kokenut.
Vaikka loppu tuli sairastumisen vuoksi, eivät kokemukset mihinkään katoa.
Kunhan jaksan, teen itselleni valokuvakirjan kauneimmista ja tärkeimmistä tekemistäni koruista. Muistoksi.

Sain loppuaikana asiakkailta niin ihanaa palautetta että itku tuli monesti. Sitä sokeutuu joskus omalle työlleen, muuttuu helposti arkiseksi puurtamiseksi, myös luova työ.
Mutta kyllä oli vaikeaa sanoa ensimmäisen kerran ääneen asiakkaalle että lopetan yritykseni.
Pikkuhiljaa sen ääneen sanominen helpottui ja samalla helpotti myös surua lopettamispäätöksestä.

Pidin marraskuussa Tampereen messujen jälkeen loppuunmyynnin Käsityöläistalo Kuutos-Tiimissä
Tarjosin asiakkaille kahvit ja loput korut puoleen hintaan.
Laitoin lehteen ilmoituksen loppuunmyynnistä ja runon. " Ideoisi pää, tahtoisi sydän vaan ei kestä enää kipeät kädet"
Ajattelin että ei jää kenellekään epäselvää miksi lopetan. ;)

Blogia taaksepäin selaamalla saa jonkinlaisen käsityksen mitä kuudessa vuodessa ehti tapahtua. Koruja tein ja myin huomattavasti enemmän kuin ehdin kuvata. :)
Joskus myöhemmin voisi laskea ihan omasta uteliaisuudesta montako korua olen maailmalle tehnyt ja myynyt. Pitäisi olla tallessa kaikki vihkot, kirjasin ylös joka tapahtumassa myydyt korut.
Verkkokauppa ei ole ollut koskaan kultakaivos, siihen olisi pitänyt satsata huomattavasti enenemmän.
Suurin osa koruista ei sinne koskaan päätynyt.

Vinkiksi koruyrittäjiksi haaveileville, jos verkkokaupan pistää pystyyn siihen kannattaa satsata ja sitä pitää esillä. :) Rikastumaan ei ihan helposti koruilla pääse, viimeisenä kahtena vuonna itselläni on ollut kamppailua toimeentulon kanssa. Isoksi osaksi johtui kivuista ja ne söivät melkoisesti motivaatiota ja rajoittivat tekemista. Voimat oli fyysisesti ja psyykkisesti lopussa.
Kauniin luominen ei ole ihan helppoa kun kamppailee kipujen keskellä.

Sitä vaan on yrittänyt sisulla puskea eteenpäin. Kun sitten voimat loppui ja jouduin sairaslomalle, oli pakko myöntää että viimeisen puolentoista vuoden aikana en ollut oikeasti enää työkykyinen.

Nyt sitten korjataan puolikuntoisena työskentelyn satoa...

Mutta siitäkin huolimatta tämä on ollut sellainen matka että voin katsoa taaksepäin ja olla itsestäni ylpeä. Siitä mitä olen saanut aikaan ja siitä että uskalsin lähteä tavoittelemaan unelmia ja kokeilemaan siipiäni yrittäjänä.
Vaikka tämä tarina ei päättynytkään toivomallani tavalla.
Toivon että tekemäni korut elävät omaa elämäänsä, tuovat kantajilleen iloa ja hyvää mieltä.
Terveisin Pirita