Oon niin ylpee!

Tein tyttärilleni ponchot. :) Ei menny ihan niinkuin Stömssössä. Isomman neidin viitasta tulikin teltta. :) Mutta on pikkasen siten kasvunvaraa...
No sitten siihen asiaan että miksi olen niin ylpee näistä. Nämä on elämäni ensimmäiset kutomukset jotka sain valmiiksi asti! Parin kuukauden ajan olen kutonut silloin kun ehdin.

Pikkasen kutomis( niin siis minä kudon, en neulo. :) Koulussa on opetettu kutomaan, neulominen voi olla oikea termi mutta minä kudon. :) )historiaa. Seiskaluokalla yläasteella tein villasukat, karseat. Ysillä aloitin villapaidan kutomisen ja se on edelleen kesken, yläasteen ajoista on parikymmentävuotta...
Vuosi sitten aloitin innostuneena villasukat, toisen sain valmiiksi ja toinen on kantapään kohdalla menossa, odottaa inspiraatiota ja pikkusiskon kädestä pitäen taas opastamaan sen kantapään...

Näiden ponchojen idean sain Marraskuussa ja messuilta ostin Novitan lankaa ja puikot. Nyt aloitin sitten uuden työn jäljelle jääneistä langoista. Tuubikaulurit neideille. :)

En olisi ikinä uskonut että oikeasti joskus innostuisin kutomisesta, mutta pahasti siltä näyttää! Piti keksiä uusi harrastus kun korujen teosta on tullut työtä. :)

Helmikuussa tulee sitten taas korukuvia. Lähdin mukaan taas ÄHHistelemään. :) Eli koruilijoiden haaste, Älä Hilloa Helmiäsi. Tehdään koru joka helmikuun päivälle. Minulla ei kuvia tule ihan joka päivä vaan laitan sitten useamman kuvan kerralla mutta huomattavasti vilkkaampaa tulee päivityksien suhteen. :)

Nyt olen kipeenä. Flunssa ei tunnu talttuvan, yskä alkaa olla aika kova ja keuhkot kipeenä. Mutta ompahan hyvällä omalla tunnolla aikaa istua soffalla ja kutoa. ;)

Palaillaan!
T: Pirita