Korujumin purkua ja onnistuihan se lopulta!

Uutta vihreää kiepautuskorua... Omenan vihreää mv helmeä en enään saanut ja ne korut loppuivat niin tilalle piti keksiä uudenlaista vihreää. Tämä on sellaista oliivin vihreää makeanvedenhelmeä. Tuttu kiepautus malli... Näitä tuli tehtyä muutama kun korujumi terapiaa tein...

Aquan vihreää kiepautusta... Korujumia purettiin edelleen tekemällä vaihteeksi uutta väriä vanhaan malliin... Näitä ei tullut kuin yksi, sopivan värisiä sydämiä ei ollut enenpää. Toistaiseksi vain tämä yksi kappale tätä väriä:)

Vanhaa vanhaa mallia... Kun uusia ideoita ei korujumini aikana tuntunut tulevan ei sitten mistään niin kaivelin vanhoja kuvia ja tein malleja sieltä ihan alkupäästä. :) Kevät- malli, makeanvedenhelmiä, vuorikristallia ja hopeaa. Riipus omaa käsialaa...:)

Erilaista kauneutta- makeanvedenhelmiä eri muodoissa, kaikki luonnonoikkuja, ja hopeaa.
Lähteehän se taas sujumaan kun tarpeeksi kauan tahkoaa vanhoja mallia ja peruspujotteluita!
Korujumi laukes ja uutta ideantynkää pukkasi kun alkoi kyllästyttää toisto...:)
Kaivelin makeanvedenhelmiäni ja etsin kaikki luonnonoikku helmeni, laitoin ne yhteen ja pyörittelin hetken niitä ja totesin etteivät ne sovi oikein minkään kanssa yhteen. Niitä kun oli vain aina muutama kappale ja kaikki ihan eri sävyisiä, kokoisia ja mallisia. Sain helmiliinalta kiitospussukassa pari ihanaa vaaleanpunaista Biwa tikkua, olen niitä ihastellut mutten ole osannut käyttää missään.
Päätin sitten niiden ympärille rakentaa muistakin luonnon oikuista korun. Näissä nyppy ja keshihelmissähän on yleensä huikaisevan kaunis kiilto ja hohto!
Ehkä ne sillä tavalla korvaavat muuten epätäydellistä olemustaan ja pistävät meidät helmihöperöt rakastumaan niihin! Lumoavaa hohtoa!
Rannekoruhan kaipasi sitten kaverikseen kaulakorua, siihen tein ihan vain riipuksen. Rannekoru on niin runsas että se vetää tässä setissä huomion. Kaulakoru vain täydentää sitä. :)

Kyllähän tällä korulla on syvempikin merkitys. :) Monista meistä tuntuu että olemme jollakin tavalla epätäydellisiä ja erilaisia verrattuna muihin. Itse ainakin koen välillä epävarmuutta ja koen olevani jotenkin epätäydellinen (karmea sanahirviö...) Jokaisesta meistä löytyy kuitenkin kauneutta kun osaa oikein katsoa. Niinhän se on että kauneus on katsojan silmissä. :)

Erilaista kauneutta ranteessa...


Erillainen kauneus.

Epävarmuutta, arkuutta. Joskus haluan vain kadota, sulautua joukkoon.
Hävitä taustaan niin ettei kukaan huomaa...
Kuitenkin arkana, ihan hiljaa toivon että jonain päivänä minä uskallan.

Kuin varkain se päivä tuli.
Pikkuhiljaa muutos, pienin askelin. Huomaamatta harmaa muuttui väreiksi.
Tuli rohkeus ja varmuus. Kelpaan ja pystyn.

Matkaa on vieläkin, eikä heti lopukaan. En ole matkalla yksin.
Erillainen jokainen, kaunista yhdessä ja erikseen.
Voimaa.

Tälläisia ajatuksia... :) Eikähän tästä taas ala ideoita tulla lisää. Pikkasen erilainen bloggaus tällä kertaa.
Tulkaahan Kylien torille!
T: Pirita