Sataa, sataa

Rakas-Ihania isohkoja luonnosvärisiä mv-helmiä, löytö Helsingin reissulta Villihelmen Vantaan myymälästä. Sydänlukko on iso, verkkohelmet ja lukko hopeaa, Luxoniasta. Väleissä hopeanvärisiä siemenhelmiä, ovat ihan hopeannäköisiä, sillä erotuksella etteivät tummu:)
Aidot pienet hopeahelmethän olisivat parasta mutta kun ne tummuvat eikä niitä voi kiillottaa mv- helmikorussa.

Musta jää- Hematiittia, 8 ja 10mm helmiä. Särötettyä vuorikristallia ja hopealukot. On muuten juhlava ja painava koru. Tein ystävälleni esiintymiskoruksi samantapaisen, mustavalkoisen esiintymispuvun kaveriksi.

Sirukoruja- mallin ensimmäiset prototyypit kehittelin jo kohta kaksi vuotta sitten, Maarian korupajasta olen kivisiruja ostellut siis jo pidemmän aikaa... Itse asiassa tein ihan ensimmäisenä omana korunani tällaisen aventuriineista, nostalgiaa siis...
Ylinnä Harmonia, vuorikristallia ja ametistia. Keskellä Tuli ja jää, granaattia ja vuorikristallia. Alinna Syksy, karneolia ja vuorikristallia.
Korumalli on todella kevyt kaulassa, kivien värit hehkuvat iholla kauniisti. Lempparini on Tuli ja jää. Olen pitänyt punaisen juhlamekon kanssa ja siinä koru näyttää todella hehkuvan punaiselta, jos taas on violettia tai mustaa yllä niin hehkuu syvän punaviinin värisenä.

Sama malli arkisempana ja hieman rock henkisenä, tykkään itse varsinkin alemmasta. Ylempi koru on Tigereye, tiikerinsilmää ja onyxia. Alempi Yön syli, hematiittia ja onyxia.
Nämä mallit tulevat olemaan pysyvä osa mallistoani. Korut ovat suht edullisia, hopeoidut lukot ja hopeoituja kiinnityshelmiä väleissä. Hopeisenakin saa, silloin kalliimpi.:) Hinnat tulevat sitten kauppaan .( kunhan saan sen valmiiksi...)
Vähän ennakkomarkkinointia...:)

Nämä kuvat eivät ole ihan uusimmista koruista, nyt sain siirrettyä valmiiksi muokatut kuvat tälle uudelle työ koneelleni.
Uutukaisia olisi tulossa kunhan ilmat kirkastuisi! Ei viitsi kuvata kun tulee niin pimeitä kuvia enkä ole vielä investoinut hyviä kuvausvaloja...
Olenkin ollut ahkerana, lapset ovat hoidossa joten jää hyvää työskentely aikaa. Ei oikein tule töistä mitään silloin kun ovat kotona. On vaikea käsittää että äiti tekee töitä kun on kotona, eikä lähdekään mihinkään. :)
Koetapa sitten keskittyä moneen asiaan niin ei tule kuin sutta ja sekundaa...
Onneksi meillä on niin ihana hoitopaikka että tuleva ekaluokkalainenkin oikein odotti että hän pääsee taas hoitoon, eskarin jälkeen. Lomaa tytöt pitävät kun miehelläni on loma. Vähän tunnen huonoa omaa tuntoa asiasta mutta pakko ajatella myös itseään ja kyllä yrityksen pyörittäminen kävisi turhan raskaaksi jos koettaisi työ aikana revetä moneen suuntaan.

Vaan eikö se olekin äitien perustunnetila, koko ajan on pikkaisen huono omatunto melkein kaikesta lapsiin liittyvästä vaikkei olisi tarviskaan. Samalla tavalla koin silloin kun lapset olivat pienempiä ja olin hoitovapaalla, väsymyksestä, kiukkujen sietokyvystä jne.
Iso kynnys oli sitten lähteä opiskelemaan ja laittaa lapset hoitoon, pienin oli silloin 1,5vuotias.
Mutta koin silloin että jos en nyt aloita niin myöhemmin en enää olisi uskaltanutkaan. 4 vuotta olin kotona lasten kanssa ja mökkihöperyys uhkasi. Huomasin että olin tullut jo araksi lähtemään mihinkään.
Eihän opiskelu pienten lasten kanssa mitenkään helppoa ollut, varsinkaan kun pienempi ei nukkunut ja isompi sai yöllisiä kauhukohtauksia joten yö unet jäivät todella vähiksi. Mutta se pelasti että pääsi päiväksi ihan omiin ympyröihin ja pystyi keskittymään ihan muuhun. Lisäksi sai olla päivät ihanien ihmisten kanssa ja opiskella, sekä tehdä puupajalla töitä!
Aikuisopiskelija ryhmässä meitä oli monenikäisiä ja erilaisista elämäntilanteista. Se toi rikkautta koko porukkaan.

Voi että onkin ikävä teitä kaikkia rakkaat ja hullut luokkakaverini!

Tulipas nyt pitkät sepustukset ja elämän tarinat, toivottavasti jaksoitte lukea...:) Eikä haittaa jos ette jaksanutkaan! :)
Nyt taas töihin!